Pahentuessaan selkäkivut alkoivat vaikuttaa yöuniin. Nukkuminen kävi katkonaiseksi, Ansku heräili vaihtaessaan asentoa. Iltaisin täytyi miettiä, missä asennossa käy nukkumaan.
”Se oli tosi stressaavaa aikaa, koska mun työ on fyysistä ja mä tarvitsen lepoa. Jouduin vaihtamaan sänkyä monta kertaa ja ostin monta kertaa uuden patjan.”
Oireiden käydessä ylivoimaiseksi Ansku alkoi etsimään apua. Hän kävi monella eri lääkärillä ja löysi lopulta itselleen sopivan, hyvän lääkärin, joka alkoi tosissaan tutkia asiaa.
Kun oireiden alkamisesta oli jo kulunut useampi vuosi, Anskulta löydettiin perinnöllinen HLA-B27-antigeeni. Se lisää riskiä sairastua selkärankareumaan.
”Tieto oli kauhea kolaus. Mä olin alle 30-vuotias ja meidän perheessämme kenelläkään ei ollut tätä riskitekijää. Ajattelin, miten tämä voi olla mahdollista: kuitenkin elän terveellistä elämää ja urheilen tosi paljon. Mutta tavallaan tieto kipujen syystä toi myös helpotusta – okei, mua pystytään alkaa hoitamaan.”

